Tammikuun hyönteisillan kuulumisia

Tammikuun hyönteisillassa tutustuttiin Suomen ja maailman muurahaislajistoon Luonnontieteellisen keskusmuseon museomestari Veikko Yrjölän johdolla. Lisäksi kuultiin tiedonanto uudesta erakkoampiaislajista.

Veikko kävi yleisluontoisessa esitelmässään läpi muurahaisten sukulaisuussuhteita, levinneisyyttä, käyttäytymistä ja elinkiertoja. Mielenkiintoinen piirre muurahaisissa on niiden aitososiaalisuus, joka ilmenee kaikissa muurahaislajeissa. Aitososiaalisuus tarkoittaa, että yhteiskunnassa elävillä toisilleen sukua olevilla yksilöillä on tehtävänjakoa eri kasteihin. Aitososiaalisuutta tunnetaan muurahaisten lisäksi myös mm. termiiteiltä, pistoolikatkaravuilta ja maamyyrärotilta.

Muurahaisten ekologinen merkitys on valtava

Muurahaislajeja on kuvattu tieteelle lähes 15 000 ja niiden lajimäärä on korkein tropiikissa. Kaikkiin hyönteisheimoihin verrattuna muurahaiset (Formicidae) on 13. lajirikkain hyönteisheimo maailmassa. Muurahaiset ovat levittäytyneet ihan kaikkialle lukuun ottamatta napa-alueita ja joitain kaukaisimpia saaria. 

Muurahaisia ei ole pelkästään lajimäärällisesti paljon, vaan muurahaisyksilöiden määrät ovat päätä huimaavia. Tutkimuksissa on laskettu, että yli puolet maapallon maaniveljalkaisten (eli hyönteiset, hämähäkit ja muut maalla elävät niveljalkaiset) biomassasta on muurahaisia ja termiittejä. Runsaan laji- ja yksilömäärän vuoksi muurahaisia on kaikkialla ja niillä onkin tärkeitä ja monipuolisia tehtäviä eri ekosysteemeissä. Muurahaiset ovat saaliita ja saalistajia, ne levittävät kasvien siemeniä, ne ovat isäntiä ja kumppaneita, ne osallistuvat hajotukseen ja jotkin muurahaiset myös pölyttävät kasveja. 

Muurahaisille on kehittynyt vuosimiljoonien saatossa lukemattomia vuorovaikutussuhteita eri eliölajien kanssa mikrobeista nisäkkäisiin. Esimerkkejä muurahaisten ja muiden eliöiden välisistä suhteista ovat muurahaisten ja kirvojen yhteiselo, muurahaisia hämäävät ja niitä ravinnokseen käyttävät sinisiipisten toukat ja muurahaispesissä asustelevat vieraat, kuten kekomuurusurri (kukkakärpäslaji). Vuoden 2023 huippusuosittu TV-sarja Last of Us, joka perustuu samannimiseen peliin, on myös velkaa muurahaisille: sarjassa mainitut Cordyceps-loissienet nimittäin ovat muurahaisten loisia.

Suomen muurahaislajisto

Suomesta tunnetaan 59 muurahaislajia, joista 55 on luonnonvaraisia eli vapaana luonnossa elävää - loput ovat päätyneet Suomeen ihmisen mukana ja löytyvät sisätiloista. Luonnonvaraiset lajit kuuluvat alaheimoihin Myrmicinae, pistinmuurahaiset ja Formicinae, suomumuurahaiset. 

Kaikille tutun näköisiä kekomuurahaisia esiintyy Suomessa noin 20 lajia, joista kaikki eivät edes rakenna kekoja. Pienimmät Suomessa luonnonvaraisina esiintyvät muurahaislajit ovat kooltaan n. 2mm pitkiä, kun taas suurimpia ovat hevosmuurahaisten kuningattaret, jotka ovat jopa 18mm pitkiä. Jotkin Suomessa esiintyvät lajit eivät tuota työläisiä, vaan loisivat tai orjuuttavat muita lajeja, kuten Veikon yksi lempilajeista, loisnummimuurahainen.

Suomen länsinaapurista, Ruotsista tunnetaan tunnetaan jo 100 muurahaislajia, tiesi Luomuksen pistiäisasiantuntija Juho Paukkunen kertoa Veikon esityksen lopuksi.

Veikon esityksen voit ladata ja selata täältä.

Tuttu tummakoloampiainen ei olekaan yksi vaan kaksi lajia

Juho Paukkunen kertoi hyönteisillassa Ancistocerus-suvun koloampiaisista, joista oli saatu uutta tietoa dna-tutkimuksen avulla vuonna 2023. Aiemmin yhdeksi lajiksi luultu, ehkä Suomen yleisin erakkoampiainen, tummakoloampiainen (Ancistrocerus trifasciatus) onkin oikeasti kaksi lajia, jotka eroavat hienovaraisesti toisistaan rakenteen ja elinpaikkamieltymysten suhteen. 

Viime vuonna kuvatun uuden lajin tieteellinen nimi on Ancistrocerus balticus (tai kenties myöhemmin A. shibuyai: laji kuvattiin uutena nimellä A. balticus vuonna 2023, mutta Juho havaitsi, että A. trifasciatus -lajille oli määritetty alalaji shibuyai jo aiemmin Japanissa, joka edustaa uuden lajin mukaista kuvausta). Sen naaraat on helppo tunnistaa trifasciatus-lajista etujalan värityksen perusteella: A. balticus-lajilla nilkan viimeisessä jaokkeessa on keltainen täplä, kun taas A. trifasciatus -lajilla ei ole keltaista täplää, vaan nilkan viimeinen jaoke on punaruskea. Lisäksi tuntomerkkieroja on toisen selkäkilven pisteytyksessä, uudella lajilla pisteytys on hienompaa.

Juhon tiedonanto kertoi taas kerran museokokoelmien arvosta ja tärkeydestä, sillä uuden lajikuvauksen mukaisia yksilöitä tunnistettiin Luomuksen museokokoelmista useita kappaleita Suomesta ja yksittäisiä myös Puolasta ja Venäjältä.

Linkki aiheesta tehtyyn tutkimukseen.