Maaliskuun hyönteisillan kuulumisia

Maaliskuun hyönteisillan teemana olivat seuralaisten mielenkiintoisimmat hyönteishavainnot. Havaintojaan esittelivät Ilpo Mannerkoski, Arno Kullberg ja Heidi Viljanen. Hallitus kannustaa jäseniään hyönteishavaintojen esittämiseen hyönteisilloissa - havainnoista syntyy aina mielenkiintoista keskustelua ja ne lisäävät lajitietoutta muiden harrastajien keskuudessa!
⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠

Tietyt kovakuoriaislajit leviävät nyt vauhdilla

Illan aluksi kovakuoriaisiin ja luteisiin erikoistunut pitkän linjan hyönteisharrastaja ja -tutkija, seuran entinen puheenjohtaja Ilpo Mannerkoski kertoi havainnoista, jotka koskivat viime aikoina Suomeen levinneitä hyönteislajeja. Meligethes nigrescens, "apilakiillokas" on kovakuoriainen, josta tunnetaan yksi havainto vuodelta 1928 Eckeröstä, Ahvenanmaalta, mutta josta ei juuri ole tehty havaintoja sen jälkeen. Vuonna 2015 tämä oletettavasti apiloita ravinnokseen käyttävä laji havaittiin kuitenkin Kotkasta, vuonna 2019 Kouvolasta ja vuonna 2022 Järvenpäästä, Sipoosta, Keravalta, Hyvinkäältä, Joutsenosta ja Luumäeltä. Laji on Ilpon ja muiden harrastajien havaintojen perusteella leviämässä ja runsastumassa nyt vauhdilla, eikä kyseessä ole ensimmäinen teriökiillokkaisiin (Meligethes-suku) kuuluva laji, joka on runsastunut viime aikoina nopeasti. 

Toinen viime aikoina runsastunut kovakuoriainen on härkäpapupiilokas (Bruchus rufimanus). Noin 4,5 mm pitkästä härkäpapupiilokkaasta on havaintoja satunnaisesti 1930- ja 1950-luvuilta, mutta vuonna 2021 laji havaittiin Paimiosta härkäpapupellosta ja vuonna 2022 sitä havaittiin jo Paraisilta, Järvenpäästä, Sipoosta, Kirkkonummelta, Kaarinasta ja Lohjalta. Havaintojen perusteella on selvää, että laji talvehtii Suomessa. Härkäpapupiilokasta on löydetty lähinnä kukilta, eikä aina edes härkäpapupeltojen läheltä.

Vauhdikkaasti leviävien kovakuoriaisten lisäksi Ilpo kertoi pensaspihtihännästä (Apterygida albipennis), joka havaittiin maastamme ensi kerran 2000-luvun alussa Ahvenmaalta. Manner-Suomesta laji havaittiin vuonna 2014 ja viime vuosien aikana lajista on tehty runsaasti havaintoja Uudeltamaalta, erityisesti pääkaupunkiseudulta. Pensaspihtihäntää löytää nimensä mukaisesta lehtipuilta ja pensailta, ja tutusta isopihtihännästä laji eroaa esimerkiksi perälisäkkeiden hammastuksen ja kaartumisen suhteen.

Ainutlaatuisia hyönteisnäytteitä Luonnontieteellisen museon syövereistä

Luonnontieteellisellä keskusmuseolla museomestarina työskentelevä Heidi Viljanen kertoi mielenkiintoisista hyönteisnäytteistä, joita hän on kohdannut museon kokoelmissa työskennellessään sekä uusista lajeista, joita on viime vuosina liitetty museon kokoelmiin. Heidi työskentelee museolla "pienten hyönteislahkojen" parissa, eli esim. heinäsirkat, käärmekorennot, kirput ja täit kuuluvat hänen vastuualueelleen. 

Käärmekorentojen näytteitä läpikäydessään Heidi on havainnut kokoelmista lajin, outakäärmekorennon (Inocellia crassicornis), jota ei oltu aiemmin tunnistettu lajilleen. Outakäärmekorennon havainto on tehty 30.6.1938 Sallasta, luovutetun Suomen puolelta Venäjältä, mutta laji ei ollut aiemmin tiedossa Venäjältäkään. Laji esiintyy oletettavasti Suomessa, joten käärmekorentojen kohdalla kannattaa maastossa olla tarkkana. Käärmekorennot pystyy erottamaan toisistaan siipitäplän avulla: lajikohtaiset erot löytyvät siitä, kuinka monta siipisuonta menee siipitäplän läpi.

Outakäärmekorennon lisäksi kolkkaheinäsirkka (Gomphocerippus rufus) on laji, joka havaittiin museokokoelmista Suomelle uutena lajina vuonna 2019. Määritys tehtiin 1990-luvulla Lappeenrannan suunnalta kerätyn näytteen avulla.

Tuoreempia hyönteishavaintoja Luomuksen kokoelmissa edustavat paperi- ja kalvastoukka, jotka kumpikin ovat levinneet Suomeen 2000-luvulla. Nämä tutun sokeritoukan sukulaiset kulkeutuvat ihmisen mukana uusiin paikkoihin ja ne elelevätkin Suomessa ainoastaan sisätiloissa. Kalvastoukasta (Ctenolepisma calvum) uutisoitiin Suomessa Helsingin Sanomia myöden vuonna 2023, ja lopulta lajista saatiin näytteet myös museonkin kokoelmiin.

Haminan mursu toi Suomeen uuden täilajin

Yksi erikoisimmista Heidin esittelemistä viime aikaisista Luonnontieteellisen keskusmuseon kokoelmiin päätyneistä uusista hyönteisnäytteistä on surullisenkuuluisalta Haminan mursulta havaittu täilaji. Vuonna 2022 Luonnontieteelliseen museoon päätyessään mursun nahka tutkittiin mahdollisten loisten varalta, ja mursun iholta havaittiinkin Antarctophthirus trichechi -täi, jota ei ymmärrettävästi oltu havaittu Suomesta aiemmin. Täten Suomen täilajiston määrä kasvoi yhdellä. Aika näyttää, jääkö tämä havainto ainoaksi lajista tehdyksi havainnoksi Suomessa.

Heidin esityksen diat voi selata täältä.

Harvinaisia perhoshavaintoja Riihimäeltä ja Helsingistä

Pitkän linjan perhosharrastaja, Arno Kullberg kertoi havainneensa yöperhosseurannan valorysästä Helsingin Santahaminasta hyvin harvinaisen pöllöyökkösen (Xylomyia strix). Laji on harhailija, jonka tunnettu perhostutkija Kauri Mikkola on kuvannut tieteelle uutena lajina 1980. Pöllöyökkösen lisäksi Arno kertoi havainneensa Riihimäeltä valorysästä hakavillakkaan (Arctornis l-nigrum) - havainto oli Etelä-Hämeen maakunnalle uusi. Hakavillakas on pöllöyökkösen tavoin harhailija ja hyvin harvinainen perhoslaji Suomessa.