Lokakuun hyönteisillan kuulumisia

Lokakuun hyönteisillan teemana olivat kiinnostavimmat ja jännittävimmät hyönteishavainnot niin maastokaudelta 2024 kuin vähän sitä aiemmaltakin ajalta. Havainnoistaan illan aikana kertoivat hyönteisharrastajat Juha Salokannel, Jere Kahanpää, Sami Karjalainen, Mikko Heikkinen ja Ilpo Mannerkoski.
 

Uusia havaintoja harvinaisista vaaksiaisista

Ensimmäisenä illassa esiintyi Juha Salokannel, joka kertoi tekemistään vaaksiaishavainnoista. Juha on aiemmin keskittynyt keräilyssään mm. vesiperhosiin, joista hän on kirjoittanut opaskirjankin, mutta vuonna 2024 hän otti tavoitteekseen tutustua vaaksiaisiin ja päästä niiden osalta 150 lajiin. Ennen vuoden 2024 kesää Juhan lajimäärä oli ollut ryhmän osalta tasan sata.

Haavilla ja valorysistä näytteitä keräämällä Juha havaitsi kauden 2024 aikana yhteensä 102 lajia vaaksiaisia ja hänen oma lajimääränsä nousi 154 lajiin (Suomesta tunnetaan 352 vaaksiaislajia). British Craneflies -kirjan, Craneflies of The World -nettisivuston ja kokeneempien vaaksiaisharrastajien avulla Juha onnistui määrittämään esimerkiksi harvinaisia niittykirsikkäitä (Nephrotoma) Kemistä. Idänniittykirsikkäästä (Nephrotoma relicta) Juha teki Suomen toisen ja kolmannen havainnon, ainut aiempi havainto oli peräisin vuodelta 1985. Lisäksi Kemistä löytyi kenttäniittykirsikäs (Nephrotoma quadristriata), josta siitäkin on aiemmin vain noin 10 havaintoa Suomesta. Omalta kuistiltaan Tampereelta Juha onnistui havaitsemaan vielä Tipula subsignata -lajin, joka on oletettavasti vaellusvirtausten mukana Suomeen kulkeutuva laji ja joka oli havaittu maassamme vain kerran Valkeakoskella vuonna 2020.

Levittäytyvät luteet ja muita ludehavaintoja

Vaaksiaisten jälkeen siirryttiin luteiden pariin, kun Mikko Heikkinen kertoi omasta ludehavainnoinnistaan ja vuosien 2022-2024 aikana Suomelle kertyneistä uusista ludelajeista, joista hän oli koostanut yhteenvetoa. Mikko kertoi, että hänen oma ludeharrastuksensa alkoi vuonna 2010, kun Suomen luteet -kirja julkaistiin. Lisäksi vuoden 2017 ludeharrastajien kesken käyty kotipiirikisa vauhditti ludehavainnointia.

Suomen Lajitietokeskuksen parissa työskentelevä Mikko näytti havaintokarttojen perusteella, miten tietyt Suomessa 2000-luvulla havaitut ludelajit ovat runsastuneet viimeisten vuosien aikana. Tällaisia jo tutun pyjamaluteen lailla levittäytyneitä luteita ovat mm. hehkuhäivelude, isokuparilude ja keltasiimalude. Isokupariluteesta Mikko ennustaa "seuraavaa pyjamaludetta", sillä vuoden 2014 ensihavainnon jälkeen laji on levittäynyt laajasti jo Etelä-Suomeen.

Viime vuosina maahamme on levinnyt useita uusia ludelajeja, joiden osalta Mikko kävi esityksessään läpi lajien ensimmäisiä havaintoaikoja ja -paikkoja. Esimerkiksi vuonna 2022 Mikko itse löysi maalle uutena lajina rautaluteen, josta on ensihavainnon jälkeen tehty vain 5 muuta havaintoa. Viimeisin Suomelle uusi ludelaji, Gonocerus acuteangulatus, oli havaittu vain reilu viikko ennen Mikon pitämää esitystä, 5.10.2024 jalkakäytävältä Kaisaniemen puistosta satunnaisen, innokkaasti luontohavaintoja tekevän ohikulkijan toimesta.

Esityksenä lopussa Mikko ennusti mahdollisiksi Suomeen seuraavana levittäytyviksi lajeiksi Rhaphigaster nebulosa, Rhyparochromus vulgaris ja Heterocordylus tumidicornis -lajeja, joista kaksi jälkimmäistä esiintyy jo Ruotsissa Tukholman alueella.

Mikon esityksen voit selata ja ladata täältä.

Uusi heinäsirkkalaji Turusta

Kolmantena esiintyjänä toimi hyönteiskirjailija Sami Karjalainen, joka kävi läpi havaintoja siitä, miten viime vuosina maassamme havaitut uudet suorasiipislajit, kuten sirppihepokatti ja koonihepokatti, ovat yleistyneet. Lisäksi Sami mainitsi, miten esimerkiksi Virossa esiintyvä, oletettavasti importtina Suomessakin vuosina 2022-2024 satunnaisesti kasvimailla havaittu maamyyräsirkka (Gryllotalpa gryllotalpa) saattaa tulevaisuudessa vakiintua myös Suomen lajistoon. 

Kiinnostavimpana tietona Sami kertoi vuoden 2024 heinäsirkkahavainnosta, jonka hän oli määrittänyt  maallemme uudeksi heinäsirkkalajiksi. Chorthippus dorsatus -laji, eli piennarheinäsirkka, oli havaittu Turussa 16.8.2024, mutta havaitsija ei ollut tunnistanut lajia, vaan oli tiedustellut asiaa Suomen Ötökät -Facebook-ryhmässä. Sami oli ottanut yhteyttä havainnon tehneeseen henkilöön ja käynyt paikan päällä toteamassa, että kyseessä tosiaan oli Suomesta aiemmin havaitsematon heinäsirkkalaji. Piennarheinäsirkka on oletettavasti esiintynyt havaintopaikalla jo jonkin aikaa, sillä yksilöitä havaittiin haavin avulla arviolta 100 ja laji tuntui olevan paikan runsain heinäsirkkalaji. Muista heinäsirkoista piennarheinäsirkan erottaa parhaiten koiraan ääntelyn perusteella.

Sami kirjoitti piennarheinäsirkasta jutun myös Suomen Luonto -lehteen. Samin esityksen voit selata ja ladata täältä.

Siperianhernepensaalta havaittu kärpäslaji ja muita uusia tuttavuuksia

Luonnontieteellisen keskusmuseon digitointikoordinaattori ja kärpästuntija Jere Kahanpää kertoi Samin jälkeen vuosina 2023-2024 tehdyistä uusista kärpäshavainnoista. Jeren esittelyyn pääsi yhteensä viisi lajia, joista neljä oli havaittu tai tunnistettu Suomesta uusina lajeina tänä vuonna. Näitä olivat 4 mm pitkä Argyra atriceps -kiilukärpänen Joutsenosta, kukkakärpäsmäinen Rhiniidae-heimon edustaja Stomorhina lunata ja dna-viivakoodauksella tunnistettu Fucellia maritima. 

Vuonna 2024 löydettiin myös iNaturalistiin lisätyn havainnon kautta uusi laji, kun siperianhernepensaan lehdiltä kuvattiin koverteita, jotka todettiin kuuluvaksi Aulagromyza caraganae -lajin kovertajakärpäselle. Kärpänen on oletetusti monofaagi, eli se käyttää ravinnokseen vain hernepensaita, ja laji onkin siitä syystä suhteellisen helppo havaita, vaikkei kärpäsiä olisikaan aiemmin juuri harrastanut. Vuoden 2024 aikana lajista on jo kertynyt yli 23 havaintoa monelta paikalta, joten lähellä kasvavat siperianhernepensaat kannattaa tarkistaa ensi kesänä. 

Jeren esityksen voi ladata ja selata täältä.

Idänlehtikuoriaisen kauhu - Suomen toinen havainto tylppölajista

Viimeisenä esiintyjänä hyönteistutkija Ilpo Mannerkoski kertoi havainneensa Hister helluo -tylppölajin Vihdistä. Havainto oli vasta toinen Suomesta, ja aiempi havainto oli tehty vuonna 1975 Ilomantsissa. Ilpon kertoman mukaan laji on harvinainen, oletettavasti saapunut idästä ja se on peto, joka saalistaa idänlehtikuoriaisen toukkia. 

Ilpon esityksen voi selata ja ladata täältä.