Lokakuun hyönteisillan kuulumisia

Lokakuun hyönteisillassa väitöskirjatutkija Ella Sippola Luonnontieteelliseltä keskusmuseolta piti esityksen lepakoiden ulkoloisista. Ella esitteli yleisesti lepakoilta tunnettua loislajistoa ja avasi väitöskirjansa tavoitteita. Lisäksi hyönteisillassa kuultiin mielenkiintoinen tiedonanto tammihyttysvahiaisiin liittyen.
⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠

Lepakoiden monipuolinen loislajisto

Lepakoiden ulkoloiset voidaan Ellan mukaan Suomessa jakaa neljään ryhmään: punkkeihin, loiskärpäsiin, kirppuhin ja lutikoihin. Lepakoilta tavattu punkkilajisto kuuluu Suomessa Spinturnix-sukuun, mutta Euroopasta lepakoilta on tavattu myös Ixodidae- ja Argasidae-heimojen punkkeja. Pienikokoiset Spinturnix-punkit elävät kiinni lepakkoisäntiensä ihossa läpi niiden elämän, ja tätä petopunkkeihin kuuluvaa sukua löytyy vain lepakoilta.

Loiskärpästen osalta Suomesta tunnetaan vain kahta lajia (Penicillidia monoceros ja Nycteribia kolenatii), mutta Euroopasta lajeja tunnetaan yhteensä 16. Lepakoiden loiskärpäset ovat "peruskärpäsiin" verrattuna hyvin oudon näköisiä, sillä niiden silmät ja siivet ovat surkastuneet ja niillä on pitkät jalat, joilla tarttua isäntäänsä. Lepakoiden loiskärpäset pysyvät isännissään kiinni jatkuvasti ja poistuvat vain synnyttämään poikasensa. Lepakoiden ulkoloisia tutkiessaan Ella on havainnut, että täikärpäset ovat yllättävän vikkeliä liikkeissään - nopealiikkeisyys lienee keino pysyä lepakon matkassa, sillä lepakot tunnetusti sukivat itseään ja yrittävät siten häätää loisiaan.

Erilaisia kirppuja lepakoilta on tavattu Suomessa 5 lajia ja ne kuuluvat Ischnopsyllidae-heimoon. Niiden elinkierto poikkeaa muista lepakoiden ulkoloisista, sillä kirppujen toukat viettävät elämänsä isännistä erillään. Ellan kertoman mukaan on arveltu ja on viitteitä siitä, että toukat eläisivät lepakkoyhdyskuntien jätöksissä, ja sieltä ne pääsisivät takaisin korkealla roikkuviin lepakoihin kenties maahan toisinaan tippuvien lepakonpoikasten kyydissä. Yleisesti ottaen lepakoiden kirpuista tiedetään kuitenkin vähän.

Lutikkalajeista lepakoilta tavataan Suomessa vain Cimex lectularius -lajia, eli seinäludettä eli lutikkaa, joka loisii myös ihmisellä. Maailmalta tunnetaan iso joukko myös muita lutikkalajeja, jotka käyttävät lepakoita isäntinään, ja lajeissa on vielä paljon taksonomista epäselvyyttä. Sama C. lectularius -laji, joka loisii sekä ihmisellä että lepakoilla, saattaa olla lajiutumassa kahdeksi eri lajiksi, sillä lepakoita ja ihmisiä loisivien lutikoiden välillä on jo havaittu jonkin verran morfologisia ja geneettisiä eroja.

Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia

Puutiaisia (Ixodes) gradussaan tutkinut Ella on lepakoiden loisten edessä uuden äärellä. Lepakoiden ulkoloisista tiedetään Pohjoismaissa yleisesti ottaen vielä vähän, joten tutkittavaa riittää. Kaksi kesää aineistoa lepakoista kerännyt Ella haluaa väitöskirjallaan tuottaa perustietoa lepakoiden ulkoloisista, loisten elinkiertojen eroista suhteessa lepakoiden monimutkaisiin ja osittain heikosti tunnettuihin elinkiertoihin ja hän haluaa tuottaa viivakoodit loislajistolle tulevan tutkimuksen helpottamiseksi.

Osana väitöskirjaansa Ella tutkii myös lepakoissa ja niiden ulkoloisissa mahdollisesti esiintyviä taudinaiheuttajia, eli erilaisia viruksia ja bakteereita. Lisäksi Ellaa kiinnostaa tietää, miten ilmaston lämpeneminen vaikuttaa Suomessa esiintyvien lepakoiden ulkoloislajistoon ja taudinaiheuttajiin: muuttuvatko lepakoiden levinneisyysalueet ja sitä kautta loislajisto, ja minkälainen vaikutus muuttavilla lepakkolajeilla on loislajiston kehitykseen? 

Lepakot ovat Suomessa rauhoitettuja ja niiden lisääntymis- ja levähdyspaikat EU:n luontodirektiivillä tiukasti suojeltuja. Lepakoihin liittyvä tutkimus onkin Suomessa luvanvaraista, mutta mikäli esim. lepakoiden rengastajat kohtaavat rengastaessaan lepakoiden ulkoloisia, ottaa Ella mielellään vastaan näytteitä niistä.

Ellan esityksen diat voit selata ja ladata täältä.

Tiedonannot hyönteishavainnoista: tammihyttysvahiainen

Karl-Erik Lundsten kertoi tiedonantona löytäneensä verkkosiipisiin kuuluvaa tammihyttysvahiaista (Conwentzia psociformis) tänä vuonna Espoon Nuuksiosta ja Tammisaaresta. Lajia on aiemmin löydetty vain kerran Suomesta, vuonna 1993 Raisiosta. Tammihyttysvahiaisen toukat ovat petoja ja ne elävät tammilla saalistaen oletetusti kirvoja.