Hyönteisten uhanalaisuus

Uhanalaisuus tarkoittaa riskiä kuolla sukupuuttoon. Hyönteisiä, kuten muutakin luonnon monimuotoisuutta, uhkaavat monet ihmisen aiheuttamat uhkatekijät, jotka aiheuttavat lajeille sukupuuttoriskiä. 

Suomessa merkittävimpiä uhanalaisuutta aiheuttavia tekijöitä hyönteisille ovat viimeisimmän uhanalaisuusarvion (2019) mukaan avoimien alueiden sulkeutuminen, lahopuun väheneminen, sekä metsien puulajisuhteiden muutokset ja vanhojen metsien väheneminen. Näiden lisäksi uhkatekijöitä ovat muun muassa erilaiset satunnaistekijät, rakentaminen ja ilmastonmuutos.

Palosirkka (Psohphus stridulus) on uhanalaisuusluokitukseltaan vaarantunut (VU) hyönteislaji Suomessa. Kuva: Jani Järvi.

Uhanalaisia hyönteisiä noin 10 prosenttia Suomen lajistosta

Hyönteisten uhanalaisuutta Suomessa on arvioitu viimeksi vuonna 2019, kun koko Suomen lajiston uhanalaisuusarviointi, eli ns. Punainen kirja, julkaistiin. Vuoden 2019 lajien uhanalaisuusarvion mukaan Suomen hyönteislajistosta noin 10 prosenttia on uhanalaisia. Yhteensä uhanalaisiksi arvioituja hyönteisiä on 1 197 lajia. 

Kaikista Suomessa esiintyvistä eliölajeista 11,9 % arvioitiin uhanalaisiksi, joten kokonaismäärän kannalta hyönteisten uhanalaisuus on arvion mukaan hieman pienempää kuin kaikkien muiden eliöryhmien uhanalaisuus yhteensä. Toisaalta hyönteisissä on paljon ryhmiä, joiden uhanalaisuutta ei pystytty arvioimaan puutteellisen datan vuoksi.

Verrattuna vuoden 2010 uhanalaisuusarviointiin joidenkin hyönteislajien kohdalla on tapahtunut parannusta, mikä johtuu siitä, että eteläiset lajit ovat hyötyneet ilmaston lämpenemisestä. Toisaalta esimerkiksi yli 200 perhoslajia on aiempaa uhanalaisempia.

Eniten uhanalaisia lajeja sisältäviä hyönteisryhmiä ovat kierresiipiset, perhoset ja pistiäiset. Suomen uhanalaisiin hyönteisiin voit tutustua tämän Lajitietokeskuksen luettelon avulla.

Elinympäristöittäin tarkasteltuna eniten uhanalaisia hyönteisiä esiintyy erilaisissa metsissä ja toiseksi eniten perinnebiotoopeissa, kuten niityillä ja laitumilla. Monet hyönteislajit ovat sopeutuneet elämään lämpimillä ja avoimilla elinympäristöillä, minkä vuoksi avointen alueiden vähentyminen ja laadullinen heikentyminen (esim. umpeenkasvu ja vieraslajit) uhkaavat avoimilla alueilla viihtyviä hyönteislajeja.

Jänövyömehiläinen (Melitta leporina) on esimerkki silmälläpidettävästä (NT) hyönteislajista. Kuva: Jani Järvi.

Uhanalaisten lisäksi paljon silmälläpidettäviä

Uhanalaisten lajien lisäksi vuoden 2019 uhanalaisuusarvioinnissa luokiteltiin 1 090 lajia silmälläpidettäviksi (Near Threatened, NT). Silmälläpidettäviä lajeja ei lasketa uhanalaisiksi lajeiksi, mutta niillä on riski päätyä listalle, eli toisin sanoen niitä on syytä pitää silmällä. 

Silmälläpidettävien lajien populaatio on yleensä taantunut tai huomattavan harvalukuinen, ja lisäksi silmälläpidettäviin luokitellaan myös huonosti tunnettuja lajeja, joiden elinympäristöt ovat uhattuina tai vähentyneet. Silmälläpidettävien hyönteislajien luetteloon Suomen Lajitietokeskuksessa voi tutustua täällä.

Lue lisää: