Hyönteisten kerääminen

Hyönteisten kerääminen on hyvä keino oppia tuntemaan eri lajeja ja niiden elintapoja, ja se on perinteisin hyönteisharrastuksen muoto. Hyönteisiä keräämällä voidaan tutkia ja dokumentoida niiden paikallista monimuotoisuutta ja levinneisyyttä.

Eri elinympäristöissä esiintyvät hyönteislajit vaativat erilaisia keräysmenetelmiä ja yleisesti ottaen hyönteisten kerääminen vaatii ymmärrystä siitä, missä ja miten eri lajit elävät. Alla on esitelty yleisimpiä hyönteisten harrastuksessa ja tutkimuksessa käytettyjä keräysmenetelmiä.

1. Hyönteishaavi

Hyönteishaavilla (ns. perhoshaavi) kerääminen on yksi perinteisimmistä ja yleisimmistä tavoista pyydystää lentäviä hyönteisiä, kuten perhosia, pistiäisiä, sudenkorentoja ja kärpäsiä.

Hyönteishaavi on kevyestä, ohuesta ja mieluiten läpikuultavasta kankaasta valmistettu, metallisen tai puisen varren päässä olevaan pyöreään kehikkoon asennettu pyyntiväline. Haavilla voi napata hyönteisiä niin ilmasta, maasta kuin kukilta esim. niityillä, tienpientareilla tai soilla. Haavin käyttö vaatii nopeutta, tarkkuutta ja jonkin verran varovaisuutta, etteivät herkkien hyönteisten, kuten perhosten, siivet mene rikki. Maassa lepäävän hyönteisen voi saada kiinni, kun lyö haavin sen päälle suoraan sen yläpuolelta.

2. Valorysä tai valopyynti

Valopyynti on tehokas menetelmä yöllä lentävien hyönteisten, erityisesti yöperhosten ja kovakuoriaisten, keräämiseen. Hyönteiset suunnistavat luontaisesti yöllä valon avulla, joten keinovalo houkuttelee niitä puoleensa.

Valorysiä on useita erimallisia, mutta perinteinen on esimerkiksi Jalas-mallinen valorysä, joka roikkuu joko suoraan tai narun varassa puusta tai paksusta oksasta. Jalas-mallin valorysässä on kartionmallinen, muovinen katto, jonka alla on valonlähde ja jonka ympärillä on hyönteisiä ohjaavat muovilaipat. Rysän alaosassa on suppilo, joka johtaa ämpäriin tai muuhun säiliöön, jossa on myrkkyä, johon valoa kohti lentäneet hyönteiset taintuvat. Valorysän lamppu tarvitsee toimiakseen sähköä, jota voidaan tuottaa esim. generaattorin avulla.

Valopyyntiä voi harjoittaa myös ilman rysää: kirkas lamppu asetetaan vaalean kankaan tai lakanan eteen. Valo houkuttelee yöaktiivisia hyönteisiä, jotka lentävät valoon ja laskeutuvat kankaalle, missä niitä voidaan tarkastella ja mistä niitä voidaan kerätä.

3. Kuoppapyydys

Maassa eläviä selkärangattomia, kuten maakiitäjäisiä, muurahaisia ja hämähäkkejä, kerätään usein kuoppapyydyksillä.

Kuoppapyydys on yksinkertaisimmillaan pieni, pitkänomainen astia, joka on kaivettu maahan niin, että sen reuna on maanpinnan tasalla. Astiaan voidaan lisätä nestettä, kuten etanolia tai saippualiuosta, joka estää hyönteisiä pääsemästä pois. Jos pyydys jätetään maastoon pidemmäksi ajaksi, sen päälle kannattaa lisätä sateensuoja, ettei pyydysneste laimene ja tulvi yli.

4. Lyöntihaavi ja iskupyynti

Lyöntihaavia (ns. kenttähaavi) käytetään erityisesti puissa tai pensaissa elävien hyönteisten, kuten kovakuoriaisten ja luteiden, keräämiseen. Lyöntihaavi on perinteisen hyönteishaavin tapainen, mutta sen verkko ja kehikko on vahvistettu kestämään iskuja.

Lyöntihaavilla nimensä mukaisesti lyödään kasvillisuutta, puiden oksia ja lehvästöä, jotta niissä lymyävät hyönteiset saadaan tippumaan haaviin.

Puiden ja pensaiden oksistossa piilottelevia hyönteisiä voi kerätä myös iskupyynnillä niin, että levittää puun tai pensaan alle valkoisen kankaan tai alustan, jonka jälkeen ravistelee tai lyö puuta tai pensasta, jolloin hyönteiset tippuvat alas ja ne on mahdollista kerätä. Iskupyynnissä voi käyttää myös keräily- eli karisteluvarjoa (ylösalaisin käännetty sateenvarjo soveltuu tähän tarkoitukseen).

5. Potkuhaavi

Vesistöjen hyönteisten, kuten vesiperhosten, päiväperhosten, koskikorentojen ja sudenkorentojen toukkien, keräämiseksi käytetään potkuhaavia. Potkuhaavin kestävää pussia suojaa yleensä vahva alumiininen ulkovanne.

Potkuhaavia vedetään vesikasvillisuuden läpi tai veden pohjaa pitkin, jolloin vesiympäristössä elävät hyönteiset jäävät verkkoon. Pohjaa voidaan myös pöyhiä potkimalla ja pohjamateriaalin hyönteistoukkineen annetaan ajautua veden mukana haaviin.

6. Malaise-pyydys

Malaise-pyydys on erikoismuotoiltu ammattimaiseen käyttöön tarkoitetty hyönteispyydys, jota käytetään keräämään lentäviä hyönteisiä, kuten kärpäsiä, pistiäisiä ja kovakuoriaisia.

Malaise-ansa koostuu valkoisesta kangasteltasta, jonka rakenteilla hyönteiset ohjataan tölkkiin tai astiaan, jossa on säilöntäainetta. Hyönteiset törmäävät verkkoon ja liikkuvat kohti valoa, mikä johtaa ne ansaan. Malaise-ansa sijoitetaan mieluiten hyönteisten lentoreitille, jolloin saadaan kartoitettua ei-valikoivasti ja kattavasti tietyn paikan hyönteislajistoa.

8. Keltamalja

Keltamalja on yksinkertainen ja tehokas hyönteisten pyydys, joka perustuu hyönteisten värinäköön ja kiinnostukseen tiettyjä värejä kohtaan. Keltamalja on yleensä kirkkaankeltainen astia, joka täytetään vedellä ja johon voidaan lisätä pieni määrä saippuaa veden pintajännityksen alentamiseksi. Lentävät hyönteiset, kuten kukkakärpäset, erakkomehiläiset ja monet muut, luulevat keltaista väriä kukaksi, lentävät sen luokse ja putoavat veteen. Keltavadeilla voidaan esimerkiksi seurata pölyttäjähyönteisten kantoja.

10. Hyönteisseula

Hyönteisten seulominen on yleinen menetelmä maassa ja maaperässä elävien hyönteisten ja muiden pieneliöiden keräämisessä. Se perustuu maan, karikkeen tai lahopuun irtomateriaalin siivilöimiseen, jotta pienet niveljalkaiset voidaan erotella helposti ja tehokkaasti.

Hyönteisseula on yksinkertaisimmillaan päällekkäin asetettuja silmäkooltaan erilaisia siivilöitä, joiden lävitse pienet hyönteiset siivilöityvät seulonta-astian pohjalle ja suurikokoinen karike jää siivilöihin kiinni. Hyönteisiä voi seulota karikkeen seasta myös syksyllä tai talvella, mikä pidentää harrastuskautta.