Hyönteisten kerääminen

Hyönteisten kerääminen on tärkeä tapa tutkia ja dokumentoida niiden monimuotoisuutta ja levinneisyyttä. Eri elinympäristöissä esiintyvät hyönteislajit vaativat erilaisia keräysmenetelmiä ja yleisesti ottaen hyönteisten kerääminen vaatii ymmärrystä siitä, missä ja miten eri lajit elävät. Alla on esitelty yleisimpiä hyönteisten harrastuksessa ja tutkimuksessa käytettyjä keräysmenetelmiä.

1. Hyönteishaavi

Hyönteishaavilla (ns. perhoshaavi) kerääminen on yksi perinteisimmistä ja yleisimmistä tavoista pyydystää lentäviä hyönteisiä, kuten perhosia, pistiäisiä, sudenkorentoja ja kärpäsiä.

Hyönteishaavi on kevyestä, ohuesta ja mieluiten läpikuultavasta kankaasta valmistettu, metallisen tai puisen varren päässä olevaan pyöreään kehikkoon asennettu pyyntiväline. Haavilla voi napata hyönteisiä niin ilmasta, maasta kuin kukilta esim. niityillä, tienpientareilla tai soilla. Haavin käyttö vaatii nopeutta, tarkkuutta ja jonkin verran varovaisuutta, etteivät herkkien hyönteisten, kuten perhosten, siivet mene rikki. Maassa lepäävän hyönteisen voi saada kiinni, kun lyö haavin sen päälle suoraan sen yläpuolelta.

2. Valorysä tai valopyynti

Valopyynti on tehokas menetelmä yöllä lentävien hyönteisten, erityisesti yöperhosten ja kovakuoriaisten, keräämiseen. Hyönteiset suunnistavat luontaisesti yöllä valon avulla, joten keinovalo houkuttelee niitä puoleensa.

Valorysiä on useita erimallisia, mutta perinteinen on esimerkiksi Jalas-mallinen valorysä, joka roikkuu joko suoraan tai narun varassa puusta tai paksusta oksasta. Jalas-mallin valorysässä on kartionmallinen, muovinen katto, jonka alla on valonlähde ja jonka ympärillä on hyönteisiä ohjaavat muovilaipat. Rysän alaosassa on suppilo, joka johtaa ämpäriin tai muuhun säiliöön, jossa on myrkkyä, johon valoa kohti lentäneet hyönteiset taintuvat. Valorysän lamppu tarvitsee toimiakseen sähköä, jota voidaan tuottaa esim. generaattorin avulla.

Valopyyntiä voi harjoittaa myös ilman rysää: kirkas lamppu asetetaan vaalean kankaan tai lakanan eteen. Valo houkuttelee yöaktiivisia hyönteisiä, jotka lentävät valoon ja laskeutuvat kankaalle, missä niitä voidaan tarkastella ja mistä niitä voidaan kerätä.

3. Kuoppapyydys

Maassa eläviä selkärangattomia, kuten maakiitäjäisiä, muurahaisia ja hämähäkkejä, kerätään usein kuoppapyydyksillä.

Kuoppapyydys on yksinkertaisimmillaan pieni, pitkänomainen astia, joka on kaivettu maahan niin, että sen reuna on maanpinnan tasalla. Astiaan voidaan lisätä nestettä, kuten etanolia tai saippualiuosta, joka estää hyönteisiä pääsemästä pois.

4. Lyöntihaavi tai iskupyynti

Lyöntihaavia (ns. kenttähaavi) käytetään erityisesti puissa tai pensaissa elävien hyönteisten, kuten kovakuoriaisten ja luteiden, keräämiseen. Lyöntihaavi on perinteisen hyönteishaavin tapainen, mutta sen verkko ja kehikko on vahvistettu kestämään iskuja.

Lyöntihaavilla nimensä mukaisesti lyödään kasvillisuutta, puiden oksia ja lehvästöä, jotta niissä lymyävät hyönteiset saadaan tippumaan haaviin. 

Puiden ja pensaiden oksistossa piilottelevia hyönteisiä voi kerätä myös iskupyynnillä niin, että levittää puun tai pensaan alle valkoisen kankaan tai alustan, jonka jälkeen ravistelee tai lyö puuta tai pensasta, jolloin hyönteiset tippuvat alas ja ne on mahdollista kerätä. Iskupyynnissä voi käyttää myös keräily- eli karistusvarjoa (ylösalaisin käännetty sateenvarjo soveltuu tähän tarkoitukseen).

5. Vesi- eli potkuhaavi

Vesistöjen hyönteisten, kuten vesiperhosten, päiväperhosten, koskikorentojen ja sudenkorentojen toukkien, keräämiseksi käytetään potkuhaavia. Potkuhaavin kestävää pussia suojaa yleensä vahva alumiininen ulkovanne.

Potkuhaavia vedetään vesikasvillisuuden läpi tai veden pohjaa pitkin, jolloin vesiympäristössä elävät hyönteiset jäävät verkkoon. Pohjaa voidaan myös pöyhiä potkimalla ja pohjamateriaalin hyönteistoukkineen annetaan ajautua veden mukana haaviin. 

6. Malaise-ansa

Malaise-ansa on erikoismuotoiltu ammattimaiseen käyttöön tarkoitetty hyönteispyydys, jota käytetään keräämään lentäviä hyönteisiä, kuten kärpäsiä, pistiäisiä ja kovakuoriaisia.

Malaise-ansa koostuu valkoisesta kangasteltasta, jonka rakenteilla hyönteiset ohjataan tölkkiin tai astiaan, jossa on säilöntäainetta. Hyönteiset törmäävät verkkoon ja liikkuvat kohti valoa, mikä johtaa ne ansaan. Malaise-ansoja voidaan sijoittaa lähes minne vaan, kun halutaan kartoittaa tietyn paikan hyönteislajistoa.

7. Feromonipyydykset

Feromonipyydyksissä käytetään hyönteisiä houkuttelevia feromoneja, useimmiten perhosia varten. Feromonit vetävät puoleensa yleensä vain tiettyä lajia, mikä mahdollistaa lajikohtaisen erikoiskeräyksen. Feromonit ovat hyönteisnaaraiden luontaisia parittelukumppanin houkuttelemiseen tarkoitettuja hajuaineita, joita on opittu valmistamaan keinotekoisesti.

8. Keltavati

Keltavati on yksinkertainen ja tehokas hyönteisten pyydys, joka perustuu hyönteisten värinäköön ja kiinnostukseen tiettyjä värejä kohtaan. Keltavati on yleensä kirkkaan keltainen astia, joka täytetään vedellä ja johon voidaan lisätä pieni määrä saippuaa veden pintajännityksen alentamiseksi. Lentävät hyönteiset, kuten kukkakärpäset, erakkomehiläiset ja monet muut, luulevat keltaista väriä kukaksi, lentävät sen luokse ja putoavat veteen. Keltavadeilla voidaan tehdä esimerkiksi pölyttäjätutkimuksia.

8. Imupumppu (pooter)

Imupumppu on pieni laite, jota käytetään pienten hyönteisten, kuten kirvojen, ripsiäisten tai hämähäkkien, keräämiseen.

Imupumpulla voidaan imeä hyönteisiä pienistä tiloista, kuten puiden kaarnan välistä tai kasvillisuuden joukosta. Tämä menetelmä sopii hyvin pienille, nopeasti liikkuville hyönteisille. Imupumppua voi myös käyttää kerätäkseen hyönteiset haavista talteen.

Lue lisää erilaisista hyönteispyydyksistä:

• Jalas, I. 1970: Perhostenkeräilijän opas. — Otava. 268 s.
• Kaaro, J. 1992: Hyönteisharrastajan opas. — Tammi. 186 s.